Naapuruussovittelun historia

Asumisen taitoja ja sopuisaa yhteiseloa etsimässä

Suomen Pakolaisavussa on kehitetty ratkaisuja maahanmuuttajataustaisten ihmisten ja naapureiden asumisen ja yhteiselon ongelmiin vuodesta 2006.

Toiminta lähti aikanaan liitteelle siitä, että Suomen Pakolaisavun asiakkaat kertoivat toistuvasti ongelmallisista asumiskokemuksistaan. He kokivat, että asumiseen liittyvää tietoa oli vaikea saada ja että naapureiden kanssa oli vaikea tulla toimeen. Tilanteiden parantamiseksi lähdettiin selvittämään, millaisia ratkaisuja asiaan löytyisi taloyhtiöissä, siellä, missä ihmiset kohtasivat toisiaan päivittäin.

Lääkkeeksi lähdettiin kehittämään asumisopastusta, asumiseen liittyvää eri kielistä ja kuvallista materiaalia ja keinoja edistää asumisen viihtyvyyttä ja vuorovaikutusta naapureiden välillä. Raha-automaattiyhdistyksen ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen rahoituksen turvin KOTILO-kehittämisprojektissa (2006–2014) etsittiin ratkaisuja ja tuotettiin materiaalia maahanmuuttajataustaisten ihmisten asumisen ja naapuruussuhteiden parantamiseksi. 

KOTILO-projektissa tuotettuja materiaaleja voi tiedustella Pakolaisavusta.

Toimivan vuorovaikutuksen rakentaminen ja konfliktin käsittely

Naapuruussovittelun keskuksen toiminta pohjautuu vuosien kehittämistyön tuloksena syntyneisiin käytäntöihin. Vuosien varrella opittiin, että on tärkeää, että asumisen tietoa on saatavilla. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Tärkeämpää on se, kuinka tieto viestitään ja se, millaisia oletuksia viestintä sisältää. Maahanmuuttajiksi mielletyt ihmiset eivät välttämättä tarvitse lisätietoa omalla kielellään. Maahanmuuttajaksi mielletyn ihmisen toiminta ei välttämättä johdu hänen taustastaan. Kun vuorovaikutusta ei ole, oletuksia pääsee syntymään.

Naapuruussovittelun keskus kannustaa ihmisiä kysymään, ihmettelemään ja kommunikoimaan.

Tärkeintä yhteiselon sujumisessa uusia pakolaisia vastaanottavissa yhteisöissä ja monimuotoisilla asuinalueilla on toimiva vuorovaikutus. Erityispiirre monikulttuurisiksi koetuissa konflikteissa on ilmiöiden kulttuuristaminen ja etnistäminen. Naapuri tulkitaan tietynlaiseksi, koska edustaa tiettyä ryhmää.

Kun yhteiset asiat käsitellään yhdessä, oletukset ja tulkinnat uskalletaan puhua auki ja häiriötilanteet, ongelmat ja konfliktit käsitellään rakentavasti, kaikkien kotirauha mahdollistuu. 

Naapuruussovittelun keskuksen toiminta kehitettiin alun alkaen siis järjestön omien asiakkaiden, pakolaisten ja heidän omien taloyhtiöiden tarpeisiin. Nykyään noin puolet sovitteluun tulevista jutuista on valtaväestön keskinäisiä kiistoja. Hyvää menetelmää kannattaa hyödyntää laajasti.